Kuvataide-elämää sotien jälkeen

Ensimmäinen ”oikea taulunäyttely” pidettiin Kuopiossa Kansanvalistusseuran laulu- ja soittojuhlien yhteydessä kesäkuussa 1891. Säännöllisemmin taidenäyttelyistä päästiin nauttimaan Kuopion Taideyhdistyksen perustamisen jälkeen vuonna 1911. 1900-luvun alkupuoli oli kuitenkin hiljaista aikaa: Kuopio oli jäämässä kehityksestä syrjään, kun yhteydet itärajan taakse katkesivat Suomen itsenäistymisen myötä. Vasta sotien jälkeen kulttuuri-elämä vilkastui kasvavan kaupungin henkisen ja aineellisen jälleenrakentamisen päästyä vauhtiin.

Vuonna 1947 perustettu Kuopion Taiteilijaseura aloitti vuosittaisen kulttuuritapahtuman Kuopion Taidepäivät, joka venyi sittemmin Kuopion Taideviikoksi ja järjestettiin kahden vuoden välein aina 70-luvulle saakka. Kuopion Kuvataiteilijat ry Ars Libera perustettiin vuonna 1958 vakiinnuttamaan kuvataiteilijoiden ammatillista toimintaa syrjäisessä pikkukaupungissa.

Perustan vireytyvälle kuvataide-elämälle antoi taideopetuksen käynnistyminen kohta sotien jälkeen. Tauno Gröndahl (1911-1970), taidemaalarina lähes itseoppinut, mutta kuopiolaisten keskuudessa arvostettu maisema- ja muotokuvamaalari, suostuteltiin vetämään piirustuskoulua. Sittemmin suosittu koulu siirtyi kansalaisopiston alaisuuteen. Monet Gröndahlin oppilaista saavuttivat 60- ja 70-luvulla valtakunnallista mainetta suoritettuaan jatko-opintoja Helsingissä. Heistä Juha Järveläinen (s.1932), Anja Hyttinen (s.1935) ja Unto Heikkinen (1931-1991) toimivat itsekin taideopettajina Kuopiossa.

Taiteilijoiden työtilaisuudet olivat vähäiset itäsuomalaisessa pikku kaupungissa. Vielä 60-luvulla Kuopiossa ei ollut yhtään kuvataiteilijaa, joka olisi saanut leipänsä puhtaasti taidetta tekemällä. Vasta 70-luvun kuluessa provinsiaalinen taide-elämä alkoi organisoitua ja antaa viitteitä tulevasta taiteen kukoistuskaudesta.

Unto Heikkinen: Nainen ja kaktus, 1956. Kuopion kaupungin kokoelmat