Tervon muinaisjäännöksiä

Keskusta oli asuttu jo kivikaudella

Harjualue, jolla sijaitsevat myös Tervon kirkot, hautausmaat ja koulualue, näyttää olleen jo esihistoriallisella ajalla lähes kokonaan asuttua. Nykyinen rakentaminen on tuhonnut osan asuinpaikoista, mutta osa, pääasiassa kivikautisiksi ajoittuvista muinaisjäännöksistä on säilynyt näihin päiviin. Alueella on myös tehty arkeologisia kaivauksia. Hyvin vettä läpäisevä hiekkamaa runsaiden kalavesien äärellä oli otollista aluetta kivikautisille metsästäjä-keräilijöille. Vesistöt kuten harjutkin toimivat myös kulkureitteinä.

 

1. maailmansodan jälkiä Vallikankaalla

Pielavedelle vievän tien varressa, Tervon ja Kuopion rajalla, on Venäjän armeijan rakennuttama linnoitus. Sen tarkoituksena oli viivyttää Saksan armeijan mahdollista hyökkäystä Pohjanlahden rannikan kautta, Suomen läpi Pietariin. Linnoitus koostuu puolustusasemista eli taisteluhaudoista, yhdyshaudoista ja suojahuoneista. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1915 ja niihin osallistui runsaasti lähiseudun miehiä ja hevosia. Hyökkäystä ei tullut ja rakennustyöt loppuivat vuoteen 1917. Mataloituneet haudat on vielä selvästi nähtävissä alueella. Vallikankaalla on opastaulu, merkitty polku ja korsun ennallistus.

Savon Helmet juttu Vallikankaasta 13.7.2015 Savon Sanomissa

Kuoliosaaren taikakalu

Talluskylän Liesjärvessä sijaitsevan Kuoliosaaren nimi viittaa mahdolliseen hautapaikkaan ja siihen liittyykin tarina, jonka mukaan saarta käytettiin hautapaikkana ennen Kuopion seurakunnan perustamista vuonna 1552. Historiallisista lähteistä tiedetään, että Tallusjärven ja Liesjärven välinen kannas asutettiin 1500-luvulla, jolloin juvalaisia uudisasukkaita muutti alueelle. Saarella olevaan painaumaan tehtiin arkeologinen kaivaus vuonna 2010 (Juha Ruohonen), jossa todettiin luita sekä orgaanista materiaalia oleva käärö. Se paljastui mahdollisesti verellä silatuksi äyrin kolikoksi vuodelta 1725, joka oli kääritty kankaaseen ja nahkaan. Tervon ja Karttulan alueelta tunnetaan muitakin tapauksia, joissa raha yhdessä puusta tehdyn leppälapsen tai vainajan lapsen kanssa on kaivettu hautaan. Kansanperinteen mukaan noita on näin parantanut sairaan ihmisen siirtämällä sairauden kuolleeseen.