Rautavaaran muinaisjännöksiä

Talonpoikainen raudanvalmistus

Talonpoikainen raudanvalmistus perustui suo- ja järvimalmin käyttöön. Nykyisen Koillis-Savon alueella valmistettiin rauta ainakin 1500-luvulta lähtien harkkohyteissä. Alueen rikkaita malmijärviä olivat Keyritty, Ala-Luosta, Siikajärvi ja Suuri ja Pieni Säyneinen.Juantehtaan ruukin perustamisen jälkeen talonpoikainen raudanvalmistus alkoi taantua ja loppui kokonaan 1800-luvun alkupuolella.

Rautavaaralla 1800-luvun alkupuolella käytössä olleesta talonpoikaisesta raudanvalmistusmenetelmästä on säilynyt Antti Ahosen (synt. 1788, kuol. 1867) kuvaus: ”Hytti eli Ahjo muurattiin hyvistä kivistä savella ja hiekalla parastaan 2 ½ kyynärän korkuiseksi. Sisusta tehtiin muuripadan muutoiseksi ja sen kupeeseen jätettiin kuonan uloslaskemista varten aukko, joka oli märällä mullalla tukittava. Ahjoon pantiin hiiliä ja halkoja sekä määrän jälkeen malmia, ja palkeil/a liehdottiin jaloin polettavien vipujen avulla, jossa työssä naisetkin olivat apuna. Hiiliä ja malmia lisättiin, kunnes ahjoon tuli arvoltaan leiviskän paino harkkorautaa, joka sitten ylhäältä päin kaivettiin pois. Kiireesti toimitettiin harkko pihdeillä ja kangilla alasimille, jossa sitä alettiin litistellä joko vipumoukarilla tai käsipaljalla. Tämän jälkeen se leikattiin siten, että yksi mies piti kirvestä harkon päällä, ja toinen löi koivukurikalla hamaraan. Lomalla oli kirvestä jäähdytettävä vedessä. Leikatut kappaleet kiehautettiin hyvin toisessa ahjossa ja lyötiin alasimen päällä paljalla vähän kangen mukaiseksi. Valmis rauta kuletettiin viikatteiksi, kassareiksi, kirveiksi, sirpeiksi ym. teräkaluiksi tehtynä hevosella kaupaksi laajalti Suomessa”.

Rautavaaran tällä hetkellä tunnetuista, 69 muinaisjäännöksestä 33 on raudanvalmistuspaikkoja.

Tervasuo Karinkoski

Näyttävä raudanvalmistuspaikka sijaitsee Rautavaaran kirkonkylästä noin kilometri etelään, Keyritynjoen eteläpuolella. Raudanvalmistuspaikkaan liittyy kaksi kuonakasaa ja suurikokoinen hiilimiilu.