Vieremän muinaisjäännökset
Harjun asukkaita ja raudanvalmistusta
Vieremän alueelta tunnetaan tällä hetkellä noin 80 muinaisjäännöskohdetta. Niistä valtaosa on kivikautisia asuinpaikkoja. Kivikautisen asutuksen keskittymisen alueelle selittää kunnan poikki kaakosta luoteeseen kulkeva harjujakso. Jääkauden loppuvaiheessa syntyneellä harjulla sijaitsee useita jääkauden jälkeen syntyneitä rantamuodostelmia, joille kivikautinen asutus aikoinaan asettui. Jäätikön lasketaan sulaneen Vieremän alueelta noin 9500-9100 eaa., jonka jälkeen alkoi nopea maankohoaminen. Ancylusjärvestä kohosi Suomenselkä kynnykseksi Ylä-Savon ja Pohjanlahden välille. Salahmin alueelle yltänyt Suur-Saimaa kuroutui omaksi järvialtaakseen. Tästä vaiheesta on maastossa nähtävissä rantaterassi noin 116 m mpy. Vuoksen puhkeaminen noin 6000 vuotta sitten kutisti Suur-Saimaata edelleen jättäen uuden rantamuodostuman 108-110 metrin korkeudelle. Kivikautisia asuinpaikkoja on löydetty ja on vieläkin mahdollista löytää näiden muinaisten rantojen tuntumasta. Harjualueella on asuttu, mutta myös metsästetty. Tästä maastoon on jäänyt pyyntikuoppia, jotka muodostavat jopa lähes 2 km pituisen ketjun. Lehmimäen pyyntikuoppaketju on Pohjois-Savon näyttävin.
Toinen Vieremän kulttuuriympäristöä muovannut tekijä on varhainen raudanvalmistus. Alueelta tunnetaan useita harkkohyttejä sekä toiseksi vanhin Savon järvimalmiruukeista, Salahmi. Poliittinen tilanne lisäsi kiinnostusta järvi- ja suomalmia kohtaan 1700-luvun lopulla ja Suomen liittäminen Venäjään vauhditti järvimalmia hyödyntävien ruukkien perustamista Savoon, josta oli hyvät yhteydet päämarkkina-alueelle Pietariin.
Likolampi, kivikautinen asuinpaikka-alue
Vieremäjärven kaakkoispuolella sijaitsevalla Marjomäenselänteellä olevan pienen Likolammen ympärillä on asuttu kivikaudella useaan otteeseen. Lammen ympäristöstä on löytynyt varhaista asbestikeramiikkaa sekä tätä myöhempää tyypillistä kampakeramiikkaa. Kivikautisen talon pohja, asumuspainanne, näkyy matalana painanteena lammen rantaterassilla.
