Kauppaolot Kuopiossa 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkuun

Taloudellisen liberalismin päästyä vallalle Suomessa vuoden 1880 alussa astui uusi elinkeinolaki voimaan. Laki muutti sen ettei elinkeinojen harjoittamiseen enää tarvinnut hakea lupaa vaan ilmoituksen jättäminen maistraatille riitti. Kuitenkin vanhat menettelytavat hallitsivat käytäntöä vielä pitkään. Maistraatin kuului edelleenkin valvoa elinkeinojen harjoittamista kaupungissa.

Kaupankäynti oli Kuopiossa hyvin pienimuotoista 1870-luvulla, eikä uudistuminen myöhemmin tapahtunut kovinkaan nopeasti. Kauppiaiden lukumääristä on Kuopion maistraatin vuosikertomuksissa tietoja, jotka perustuvat kauppiaiden tekemiin elinkeinoilmoituksiin. Määrät ovat virallisten tilastojen mukaan aivan liian suuria, koska elinkeinoilmoitukset eivät kerro onko ilmoituksen tekijä todella ryhtynyt harjoittamaan liiketoimiaan.

Kuopion maistraatin laskelmien mukaan 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku erosivat huomattavasti toisistaan. Kauppiaiden määrä oli 1800-luvun lopun suuresta vaihtelevaisuudesta huolimatta kasvussa, 1900-luvun alussa kehitys oli tasaisempaa vaikka kauppiaiden kokonaismäärä oli laskussa. Elinkeinoilmoituksia tehtiin vuosina 1880-1884 146 ja 1900-1904 176 ilmoitusta. Kuopiossa oli vuonna 1880 henkikirjojen mukaan 6880 asukasta ja yli 80 kauppiasta ja vuonna 1901 10659 asukasta ja yli 100 kauppiasta. Vasta 1900-luvun alussa kauppiaiden asema parani selvästi: keskimääräinen liiketulo kauppiasta kohden kasvoi enemmän kuin väestö, joka kasvoi vain noin 20%. (1) Keskimääräinen vuosiliikevaihto kauppiasta kohden oli 1800-luvun lopulla 80 000 markkaa.

1880-luvulla Kuopiossa toiminut tukkukauppa pyrki alkuun harjoittamaan itsenäistä tuontia. Käytäntö oli kuitenkin Viipurin kauppamahdin merkittävyyden vuoksi toinen, koska kuopiolaiset alkoivat 1880-luvulla välittää viipurilaisten tavaroita ja lopettivat suoran ulkomaisen merenkulkunsa kannattamattomana. Kuopion kaupankäynti oli sen vuoksi riippuvainen Viipurista.

Edellisten vuosikymmenten vaikeat pula-ajat ja niiden jälkeiset ongelmat Saimaan kanavan suulla heikensivät Kuopiossa rahoitustilannetta. Kaupan asema parani huomattavasti rautatien ulotuttua kaupunkiin asti. Rautatien tulon jälkeen (vuonna 1889) kuopiolaiset kauppiaat eivät olleet enää ainoastaan Viipurin kauppahuoneiden varassa, koska tavaroita saatiin varastoitavaksi myös Helsingin kasvavista tukkuliikkeistä. Ennen rautatien valmistumista Kuopioon oli vesiteitse syksyllä tuotava talven kulutusta vastaava määrä raskasta tavaraa, kuten suolaa ja jauhoja. Rautatien valmistuttua varastoihin sidottuja pääomia voitiin pienentää ja käyttää muihin liiketoimiin.

Kuopion kaupassa tapahtui 1870-luvulla sukupolvenvaihdos. Kaksikymmentä liikettä lopetti, mutta niiden tilalle syntyi vain yhdeksän uutta liikettä. Vuosien 1877-1878 pula sai monet kaupungin kauppiaat konkurssiin. Ketjuuntuneiden velkasuhteiden vuoksi lähes kaikki vanhan polven kauppiaat joutuivat vararikkoon, heistä vain Gust. Ranin selvisi ahdingosta. Kauppatoiminta Kuopiossa siirtyi lähes kokonaan uudelle yrittäjäsukupolvelle. Kaupungissa toimi vuoden 1883 kauppakalenterin tietojen mukaan mm. Minna Canthin kauppaliike, G. Ranin, Birger Hallman, H .Saastamoinen ja H. Lignell. Useimmat olivat ensisijaisesti sekatavarakauppiaita. Suurimmat heistä harjoittivat sekä tukku- että vähittäiskauppaa ja toimivat sekä koti- että ulkomaankaupassa.(2) Kuopiossa oli oma tulli, joka tilastoi kaupungin ulkomaankaupan.(3)

Lähteet:

Lähdeviitteet:

(1) Nummela 1989, s. 15-91.
(2) Nummela 1989, s. 91-97.
(3) Nummela 1989, s. 97-98.

Lähdekirjallisuus Nummela, Ilkka: Kuopion historia 3. Kuopio 1989.

Nina Pelli