• Hyppää ensisijaiseen valikkoon
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen
Pohjois-Savonmuisti.fi

Pohjois-Savonmuisti.fi

  • Etusivu
  • Kulttuuriympäristö
    • Kulttuurimaisema
    • Arkeologinen kulttuuriperintö
    • Rakennettu kulttuuriympäristö
    • Kulttuuri­ympäristöstä verkossa
  • Pohjois-Savon Museot
    • Iisalmen museot
    • Kaavin museot
    • Keiteleen museo
    • Kiuruveden museo
    • Kuopion museot
    • Lapinlahden museot
    • Leppävirran museot
    • Pielaveden museot
    • Rautalammin museo
    • Siilinjärven museot
    • Sonkajärven museot
    • Suonenjoen museot
    • Tervon Museo
    • Tuusniemen Museo
    • Varkauden museot
    • Vesannon Museo
    • Vieremän museot
  • Pohjois-Savon helmet
    • Iisalmi
    • Juankoski
    • Kaavi
    • Keitele
    • Kiuruvesi
    • Kuopio
    • Lapinlahti
    • Leppävirta
    • Pielavesi
    • Rautalampi
    • Rautavaara
    • Siilinjärvi
    • Sonkajärvi
    • Suonenjoki
    • Tervo
    • Tuusniemi
    • Varkaus
    • Vesanto
    • Vieremä
  • Historia
    • Elinkeinot
    • Liikkuminen
    • Esineistö
    • Vaatetus
    • Pohjoissavolaiset vaikuttajat
    • Yhdistys- ja seuratoiminta
    • Sota-aika
  • Koe ja opi
    • Lainattavat materiaalit
    • Oppimismateriaalit verkossa
    • Verkkonäyttelyt
      • Savolaisherkut ja arjen antimet
      • Suutarin kengissä
      • Elämää ja ihmisiä Kuopiossa
      • Ihmisen ihmeellisiä jälkiä
      • Ajasta aikaan – Tuomiokirkko 200
      • Puutaloasumisen ihanuus – kurjuus?
      • Videot
  • Taide
    • Kirjallisuus
    • Kuvataide
    • Musiikki
    • Teatteri

Lignell & Piispanen ja A. J. Kotilainen

TOIMINIMI LIGNELL & PIISPANEN JA KAUPPIAS A. J. KOTILAINEN

Nuoret proviisorit Hugo Lignell ja A. E. Piispanen ostivat 1870-luvulla apteekin Kuopiosta. Lisätulojen hankkimiseksi he alkoivat harjoittaa maalaistavaroiden ostoa ja välitystä. Toiminimeksi tuli Lignell & Piispanen. Liiketoimien laajentuessa he jakoivat työnsä niin että Lignell hoiti vienti- ja tuontiliikettä ja Piispanen apteekkia. He myös alkoivat ostaa lähiseuduilta mesimarjoja ja ryhtyivät kokeilemaan mesimarjojen soveltuvuutta likööriksi. Vuonna 1882 tuote tuli kauppoihin. Mesimarjalikööristä tuli suosittu ulkomaillakin. Hugo Lignell kuoli vuonna 1890 ja jätti liköörin valmistusohjeen ja käyttöoikeuden apulaiselleen A. J. Kotilaiselle. Itseoppinut kemisti ja kauppias Kotilainen kehitti tuotetta edelleen ja vuonna 1895 tuote palkittiin Pietarissa. Mainetta saanut likööri palkittiin Pariisin maailman näyttelyssä vuonna 1900. Kieltolaki keskeytti liköörin tuotannon, mutta vuonna 1933 tuotanto voitiin aloittaa uudelleen.(1)

Yksi kuopiolaisen 1800-luvun loppupuolen kauppahistorian merkittävimmistä yrityksistä oli Lignell & Piispanen.Yritys, joka oli perustettu vuonna 1875, oli kaupungin ensimmäinen ja hyvin varustettu siirtomaatavaraliike. Se myi siirtomaatavaran lisäksi maanviljelys- ja meijerikalustoa. Etenkin Lignell osti 1880-luvulla maaseudulta tuotteita kuten marjoja ja lintuja, jotka menivät yleensä länsivientiin. Vuonna 1900 kauppaliike siirtyi kauppias A. J. Kotilaiselle.(2)

Kuopion oma tulli tilastoi kaupungin ulkomaankaupan.(3) Vuoden 1901 lokakuun tulli-ilmoitusten perusteella kauppias A. J. Kotilainen tilasi liikkeeseensä muun muassa näitä tavaroita:

Suuria määriä viiniä, esimerkiksi 990 kg eli 4 astiaa. Varastoitavaksi arrakkia. 10 astiaa tuoreita viinirypäleitä. Jauhoja ja kahvia tuli tuhansia kiloja ja juustoa 1523 kg. Kotilainen tilasi myös harvinaisempaa ruokaa, laatikollisen hummeria ja 4 laatikkoa oliiviöljyä. Konkordia-laivalla tuli 2 laatikkoa kalaa, laatikko valmista sinappia ja astiallinen Hollannin silliä. Englannistakin tuli tavaraa, laivalla Hullista Helsinkiin ja sieltä rautateitse yksi laatikko ja astia tuoreita vihanneksia, soijaa ja sylttyjä.

Lyypekistä Hangon kautta tuli laatikollinen sikaria. Konkordia toi Lyypekistä tulleita tavaroita Viipurin kautta perille, lastissa oli aikamoinen maustekuorma: 2 säkkiä pippuria, laatikollinen kanelia ja saman verran kardemummaa sekä 25 laatikkoa rusinoita, 5 säkkiä herneitä, 2 laatikkoa vihanneksia ja astioissa pasteijaa, lihamakkaraa ja hedelmiä.

Kotilaisen kaupankäynti ei perustunut pelkästään elintarvikkeisiin. Lyypekistä tuli laivalla Hankoon ja sieltä junalla 2 kg kiillottamattomia tinateoksia, 1 kg korutavaraa, 20 kg hiottua, värjäämätöntä lasia, hiomatonta, värjäämätöntä lasia, kirjavia fajanssiastioita ilman kultausta, valkoisia posliiniastioita ja valkoisia posliiniastioita kultaisilla koristeilla.(4)

 

Lähteet:

Lähdeviitteet

(1) Hietakari 1952, s. 276-277.
(2) Nummela 1989, s. 95.
(3) Nummela 1989, s. 98.
(4) Tulli-ilmoitukset 1901. Kuopion kaupungin arkisto. Kansio Ge 46.

Arkistolähteet

Kuopion kaupungin arkisto (KKA)
Tulli-ilmoitukset

Lähdekirjallisuus
Hietakari, Eero: Osakeyhtiö Gust. Ranin. Savon vanhin kauppahuone 1852-1952. Kuopio 1952.
Nummela, Ilkka: Kuopion historia 3. Kuopio 1989.

Nina Pelli

Ensisijainen sivupalkki

Generic selectors
Exact matches only
Hae otsikoita
Hae sisällöstä
Post Type Selectors
  • Historia
  • Elinkeinot
  • Liikkuminen
  • Esineistö
  • Vaatetus
  • Pohjoissavolaiset vaikuttajat
  • Yhdistys- ja seuratoiminta
  • Sota-aika

Footer

*Pulkka tai päiväpulkka on kaksiosainen puinen kapula, johon esimerkiksi torpparin suorittamista päivätöistä tehtiin kuittausmerkintä eli pirkka tekemällä pulkkaan viilto. Pulkan toinen puoli oli isännällä tai työnjohtajalla ja toinen puoli työntekijällä. Sanonta "Päivä pulkassa" on syntynyt, kun pulkkaan on tehty kuittaus merkiksi tehdystä päivätyöstä. "Päivä pykälässä" sanonnalla on sama historia.

Copyright 2018
Sollertis

Anna palautetta

Tietosuojaseloste

Saavutettavuusseloste

Copyright © 2023 · Business Pro Theme on Genesis Framework · WordPress · Kirjaudu sisään