Arkku

Vanhimpiin irrallisiin huonekaluihin kuuluva arkku eli kirstu on ollut hyvin monikäyttöinen: sen tehtäviä jatkavat ainakin kaappi, lipasto, penkki ja matkalaukku. Vanhin Suomessa museoon tallennettu arkku on 1500-luvun alusta Ahvenanmaalta Hammarlandin Mörbystä. Se on nurkkapatsaallinen kuten muutama muukin vanhimmista arkuistamme. Barokki (noin 1660-1720) on kuitenkin antanut muodon useimmille talonpoikaisille arkuillemme.

Arkku on säilyttänyt arvoesineen aseman kansanomaisessa kulttuurissamme 1700-luvun puolivälistä 1800-luvun loppupuolelle. Tuona aikana maalaaminen tuli tärkeimmäksi koristelussa. Suosiossa olivat aluksi harmaanvihreä, vihreänsininen ja ruskea, 1800-luvulla tummansininen ja vihreä. Punaisella, keltaisella ja mustalla ootraamalla tavoiteltiin jalopuun väriä.

Yleisesti käytössä olivat raudoitukset, jotka paitsi vahvistivat,myös koristivat arkkuja. Raudoitusten avulla somistettava pinta jakautui luonteviksi kentiksi. Morsiusarkussa kannen sisäpinnan koristelu oli tärkeintä, sillä sisältö oli häissä vieraiden nähtävänä. Vaalealle liimaväripohjalle maalattiin seppele, runsaudensarvi tai muu vastaava kuvio, jonka sisälle tulivat vuosiluku ja nimikirjaimet.