J.V.Snellman

Johan Vilhelm Snellman, filosofi, valtiomies, kansallinen herättäjä. Syntyi Tukholmassa 12.5.1806, kuoli Kirkkonummella 4.7.1881. Vanhemmat: merikapteeni Kristian Henrik Snellman (1777-1855) ja Maria Magdalena Roering (1779-1814), molemmat kotoisin Pohjanmaalta.

Snellman kirjoittautui 5.10.1822 Turun yliopistoon. Opinnot suuntautuivat aluksi pappistutkintoon, mutta ikää oli liian vähän ja Snellmanin piti lähteä välillä töihin rahan puutteessa. Töiden ohessa hän jatkoi opintojaan ja aloitti vuonna 1827 maisterin tutkintoon tähtäävät opinnot pääaineenaan filosofia. Valmistuttuaan 1831 Snellman opetti Helsingin lyseossa latinaa, logiikkaa ja kreikkaa, mutta jatkoi samalla filosofisia opintoja ja tutkimuksia. Vuonna 1835 hän julkaisi dosentinvirkaa varten väitöskirjan Hegelin filosofiasta.

Kriittinen yliopiston opettaja

Dosentintoimensa ohessa Snellman toimi myös Pohjalaisen osakunnan kuraattorina vuosina 1834-36. Osakunnassa Snellman pyrki herättämään opiskelijoissa siihenastista suurempaa kiinnostusta tieteeseen ja yleisiin asioihin. Samalla hän suuntasi arvosteluaan yliopiston hallinnon virkavaltaisuutta vastaan. Syyskautena 1837 Snellman oli ilmoittanut luennoivansa ”yliopistollisen vapauden todellisesta luonnosta ja olemuksesta”. Aihetta pidettiin vaarallisena, ja rehtori kielsi Snellmania luennoimasta. Osakuntia pyrittiin valvomaan tarkemmin jakamalla esimerkiksi Pohjalainen osakunta kahtia. Snellman kieltäytyi, kun hänet nimitettiin syntyneen Pohjois-Pohjalaisen osakunnan kuraattorin virkaan. Tämä johti syytteeseen virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä, jolloin Snellman erotettiin dosentinvirasta puoleksi vuodeksi, ja hän menetti myös kirjoitustyöhön myönnetyn apurahan.

Suomen autonomia oli saanut alkunsa 1812 Porvoon valtiopäivillä tuolloin vallinneen vapaamielisessä poliittisessa ilmastossa. Euroopassa esiintyneet vallankumoukselliset hankkeet saivat kuitenkin keisari Aleksanteri I:n luopumaan vapaamielisestä suhtautumisestaan Suomeen: valtiopäiviä ei kutsuttu enää koolle, valvonta ja virkavaltaisuus lisääntyivät. Erityisesti opiskelijat olivat tiukan valvonnan alla. Snellman joutui rohkean kritiikkinsä takia lähtemään pienen maaseutukaupungin, Kuopion yläalkeiskoulun rehtoriksi vuosiksi 1844-49.

Kansallisen identiteetin vahvistaminen

Noihin aikoihin itivät ajatukset kansallisesta itsenäisyydestä. Suomalaisten kansallista identiteettiä pyrki vahvistamaan myös Kajaanin piirilääkäri Elias Lönnrot, joka alkoi koota vielä kansan muistissa olevaa vanhaa runoperinnettä ja julkaisi aineistosta kokoamansa ruoelman Kalevala vuonna 1836 ( nykyisessä muodossaan vuonna 1849). Lönnrot ja Snellman tunsivat toisensa, ja Lönnrotin vieraillessa ystävänsä luona mm. Kuopiossa keskusteltiin yhteisistä tavoitteista.

Kuopiossa ollessaan Snellman julkaisi kansallismielisiä ajatuksiaan talouden, filosofian ja valtio-opin alalta kahdessa perustamassaan sanomalehdessä, ruotsinkielisessä Saimassa ja suomenkielisessä Maamiehen ystävässä. Viimemainittu oli tarkoitettu valistajaksi ja kansalliseksi herättäjäksi suomenkielisen talonpoikaisväestön keskuudessa. Saiman lukijat olivat ruotsinkielistä sivistyneistöä ja säätyläisiä. Saima lakkautettiin vuoden 1846 lopussa. Tilalle Snellman perusti Lönnrotin avustamana Litteraturbladetin, joka pyrki jatkamaan Saiman suomalaismielistä linjaa. Snellman toimi lehden toimittajana vuodesta 1855 alkaen.

Valtion hallintoon

Snellman palasi Helsinkiin vuonna 1849. Keisari Nikolai I:n aikana Venäjän hallinnossa kaikki edistyksellinen oli epäilyttävää, kansalliset pyrkimykset koettiin vaarallisiksi ja jopa filosofia tieteenä kiellettiin yliopistoissa. Vuonna 1955 valta vaihtui, ja uusi keisari Aleksanteri II edusti vapaampaa ja edistyksellisempää näkemystä. Suomessakin pyrittiin taloudellisiin uudistuksiin.

Snellman, joka oli kirjoituksissaan tuonut esiin taloudellisten uudistusten tarvetta, sai nyt osakseen arvostusta. Vuonna 1856 hänet nimitettiin uuden oppiaineen ”siveysopin ja tieteiden järjestelmän” professoriksi. Vuonna 1863 hänet nimitettiin senaattiin 1. talousosaston päälliköksi. Senaatissa Snellmanin aloitteet eivät aina saaneet kannatusta. Tämä vaikeutti tilannetta mm. maata koetelleina nälkävuosina 1867-68, jolloin olisi vaadittu nopeita toimenpiteitä väestön ruokkimiseksi, ja senaatilla oli vaikeuksia näiden päätösten teossa. Viite 1.

Suurelta osin Snellmanin kaukonäköisyyden ansioksi on luettu joidenkin Suomen asemaan ja tulevaisuuteen voimakkaasti vaikuttaneiden uudistusten aikaansaaminen. Hän nautti kansalaisten keskuudessa suurta luottamusta ja sai myös kansalaiset luottamaan tekeillä oleviin uudistuksiin. Rauhoittuneet mielialat heijastuivat myös hallitsijaan, joka puolestaan oli nyt valmis uudistuksiin.

-10.4. ja 24.4.1861 käskykirje valiokunnasta, joka kokoontuisi tekemään ehdotuksia pian koolle kutsuttaville valtiopäiville. Valtiopäivät kokoontuivat vuonna 1863.

-Kieliasetus 30.7.1863. Suomen kieli julistettiin ruotsin rinnalla tasavertaiseksi virallisena kielenä oikeudessa ja hallinnossa, ja senaatti velvoitettiin huolehtimaan siitä, että viimeistäänkin kahdenkymmenen vuoden kuluttua tämä asetus oli saatu toteutettua.

– Suomi sai oman rahan 8.11.1865. Viite 2.

Snellmanin patsas Kuopiossa

Kansallisen suurmiehen muiston vaalimiseksi kuopiolaiset alkoivat kerätä varoja Kuopioon pystytettävään muistomerkkiin. Rintakuvan teki kuvanveistäjä Johannes Takanen (1849-1885) vuonna 1884. Muistomerkki paljastettiin vuonna 1886.

Snellmanin kotimuseo

Snellman asui Kuopiossa ollessaan useammassakin paikassa. Näistä on nykypäiviin säilynyt Snellmanin ja hänen puolisonsa Johanna Lovisan (s.Wennberg) ensimmäinen yhteinen koti tuolloisen Eteläisen Vuorikadun varrella. Kuopion kaupunki entisöi rakennuksen Snellmanin aikaiseen asuun ja sisusti sen kotimuseoksi Snellmanin suvun tähän tarkoitukseen luovuttamilla alkuperäisillä huonekaluilla ja muulla esineistöllä. Museo avattiin yleisölle vuonna 1981.Viite 3.

Lähteet:

Lähdeviitteet:
1. Raimo Savolainen, J.V. Snellman ja nälkävuodet 1867-1868, Snellman-instituutin C-sarja 2. Kuopio 1989.
2. Kansallinen elämäkerrasto. J.V. Snellman. Porvoo 1934.
3. Timo Niiranen, Miten Snellman asui Kuopiossa. Snellman-instituutin B-sarja 5. Kuopio 1985.

Pirjo Jantunen